sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Back With A Bang - Hakkapeliitan raportti kesästä part 1: Tuska

88!

Pitkän hiljaisuuden jälkeen ajattelin että voisi olla hyvä avata sanaisa arkkunsa taas täällä blogin puolella. Edellisestä päivityksestä on melko pitkä aika, mutta laakereillani en ole maannut vaan aika on käytetty tehokkaasti hyödyksi raskaiden työjaksojen, intessiivisen treenaamisen ja kulttuurillisten töiden parissa. Tällä viimeisellä tarkoitan että olen kirjoittanut tekstiä erääseen kansallismieliseen julkaisuun ja väsännyt levy-arvioita, joita myös ehkä saadaan linjoille eräitä kanavia pitkin. Myöskin treeniin liittyen sanottakoon, että olen ajatellut alkaa julkaista treeni-blogia.

Tässä kun kevät alkaa pikkuhiljaa muuttua syksyksi, ajattelin että olisi hyvä kerrata vähän kesän menoja. Juhannus oli meikäläisellä vapaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, joten sitä ehti mökkeillä, uida, samoilla luonnon helmassa ja syödä hyvin. Aikaisemmat juhannukset ovat menneet autopiirissä, baarin ovella ja muissa työn toimissa.

Tuska Open Air 2013

Pakko myöntää että Tuska ei ole koskaan ollut ihan se meikäläisen mieleisin festari. Itseasiassa tämä on toinen kertani. Edellinen kerta 2011 oli sinänsä ihan OK reissu, kiitos Impaled Nazarene ja Enslavedin, vaikka renksuhous-kiltti-partakoru-juomasarvi linjalle pukeutuneiden "viikinkien" rivit olivat sellainen asia jossa olisi kirveellä töitä. Siis oikeasti, langanlaihat "miehet" kilteissään huutavat "olen viikinki kun juon kaljaa sarvesta" ja silti kunto on sitä luokkaa että sitä rannikkoluostarin porttia edes saisi murrettua auki, saati sitten pystyisi sitä luostaria polttamaan kun vanha pappismies todennäköisesti tyrmäisi nämä urhot viskelemällä virsikirjoja. 

No, takaisin aiheeseen. Tänä vuonna Tuskalla oli todellinen valtti hihassaan, nimittäin heavy metallin epäpyhä kuningas King Diamond. Tästä syystä tuli ostettua lippu perjantaille. Aamulla minä ja parempi puoliskomme nousimme junaan Salon asemalta ja reilua tuntia myöhemmin nousimme metroon Helsingin rautatieasemalla. 

Ensimmäinen  miinus tuli pääportin sijainnista. 2011 portti oli heti metro-aseman vieressä, nyt se oli toisessa päässä Suvilahtea, joten sinne pääsi vain kiertämällä koko alueen. Onneksi muruni oli ottanut neuvostani vaarin ja pukeutunut itseni tavoin reisitaskuhousu-maihari linjalle, joten matka sujui joutuisasti. Miettikää nyt, kuinka paljon siinä olisi kulunut aikaa, kiertää kilmoetrin verran kuumassa auringonpaisteessa mukanaan neitokainen korkeissa koroissa ja korsetissa :D


Alueelle vohdoinkin päästessämme päälavalla oli soittamassa joku paska bändi. Näin ollen ensimmäiseksi aika kului myyntialueeseen tutustuessa. Paikalla oli festareilla esiintyvän Bolt Thrower bändin oma merch-koju, muille bändeillä tarkoitettu koju, Levykauppa X:n kauppa-auto, Leather Heavenin koju ja useita ruokakojuja. Kyllä se siitä iloksi muuttui, kun pääsi terapisesti selailemaan levylaareja ja mukaan tarttui halvalla Goatwhoren ja Mercifull Faten kiekot. Ja sitten syömään, eli muikkuja, paahdetuja ruispaloja ja karpalo-vissyä. Oi jumalauta kun kelpasia. Tarjolla oli myös murkinaa laidasta laitaan aina vohveleista savukalaan ja bratwurstista kebabbiin, joten nälkä ei päässyt yllättämään. Tyypilliseen festaritapaan annoksen eivät olleet ihan halpoja, mutta onneksi kuitenkin sen verran runsaita että suhdanteet pysyivät kunnossa.


Ensimmäinen bändi jonka katsastin oli Abhorrence. Vanhat parrat olivat lavalla verestämässä muistojaan ja mikäs siinä kun soitto kulki. Tulihan siinä kultua hitti jos toinenkin. Tästä sitten muru halusi suunnata katsomaan Wintersunia. Mitäpä ei mies kuolemattoman rakkauden eteen tekisi ja siinä sitten seistiin renksuhousujen ja partakorujen keskellä. Ok, kyllä Wintersunin jätkät soittaa osaavat, mutta se tä-dädädä-dädä-riffi joka biisissä alkoi puuduttaa. Muru oli kuitenkin tyytyväinen ja keikan jälkeen ilmoitti haluavansa juotavaa, joten suunta kohti kaljakarsinaa. Huomasi että tarjoilu oli santsattu enempi sinne alkoholin puolelle, sillä vissyä sai odottaa hetken ennen kuin baarimikko sellaista jostain lavan takaa löysi. Sen verran poikkesin periaatteistani että maistoin yhden shotin Koskenkorvan uutta Valhalla juomaa, vähän jägermaisterin tyylistä mutta lisäksi suomalaisilla yrteillä maustettua herkkua.

Kohta päälavalta kajahtivat Bolt Throwerin The IVth Crusaden tahdit, joten suunta sinne. Bändin touhuja seuratessa voi vain miettiä, että miten näin hyvää ja väkivaltaista musiikkia tekevät henkilöt voivat olla lavan ulkopuolella täydellisiä vassari-hippi-mulkkuja, joka lakimiehen avulla savustaa muita bändejä pois tapahtumasta jossa soittavat?!? Niin tai näin, setti oli kyllä silkkaa murhaa: Warmaster, ...For Victory, When Glory Becons ja encorena kuultu In Battle There is no Law... Huh huh.


BT:n jälkeen emännys jäi jonottamaan nimmareita Wintersunilta, joten itse livahdin myyntikojulle. Nyt mukaan tarttui helvetin hieno King Diamon LS-paita. Pikaisen nestetäydennyksen jälkeen tuli paineltua päälavalle, jotta se mitä tultiin katsomaan tulisi varmasti todistettu parhailta paikoilta. 


Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä Kuninkaan kaltainen herrasmies ei antanut yleisön odottaa itseään liian kauan. Soundcheckin aikana lava oltiin suojattu mustalla kankaalla, mutta intron startatessa kangas putosi paljastaen lavalle rakennetun Amonin talon. Lavaa reunusti rauta-aita, rumpujen ympärillä oli kiviset pääkallopylväillä koristellut portaat... Intron aikana muut soittajat nousivat lavalla ja ottivat soitto-asennon. Sitten The Candle räjähti ilmoille ja itse Kuningas saapui alamaistensa eteen tuttu silinteri päässään ja reisiluinen mikkistandi kädessään. 


Ja hurmosta riitti. Ei millään tullut mieleen että lavalla heiluva mies oli jo 60-vuotias ohitus - ja selkäleikkauksesta toipuva mies. Kingin äänni oli kohdallaan ja mies selkeästi nautti joka sekunnista lavalla. Esiintyminen oli jotain soiton ja teatterin sekoitusta: lavalla vieraili mm. isoäiti jolle King lauloi kappaleen "Wellcome Home", "Voodoon" aikana lavalla oli nuori nainen esittämässä voodoo-tanssin ja jolle King kappaleen lopussa juotti maljan kananverta. Settilista oli silkkaa timanttia (rehellisesti, eihän Kingillä huonoja olekkaan, paitsi ehkä Abigail II). Soittoa maustettiin myös Andy LaRocuen ja Mike Weadin akustisella soitolla sekä Matt Thompsonin rumpusoololla. Ja Mercifull Fatea tuli kaksin verroin (Come to the Sabbath & Evil)

Ainoa miinus oli se että setti oli liian lyhyt (1,5 h) Kyllä tätä olisi hyvin jaksanut vaikka parikin tuntia, sillä kuten jo edellä totesin, Kingin discografiasta löytyy enemmän kuin tarpeeksi hyvä kappaleita joita livenä haluaisi kuulla. Anyway, Suvilahdesta poistui varmasti perjantain yöhön joukko tyytyväisiä King Diamon faneja, minä mukaanlukien. 






 





perjantai 6. syyskuuta 2013

Führerin viimeinen henkivartija

Rochus Misch
29.7.1917-5.9.2013


"Historia on historiaa, niin asiat olivat eikä kenenkään pitäisi valehdella siitä"

5.9.2013 viimeiseen iltahuutoon lähtenyt Rochus Misch oli viimeinen selviytyjä Adolf Hitlerin bunkkerista. Hän liittyi Waffen-SS:n 1937. Hän haavoittui rintamalla Puolassa 1939, jolloin hänet siirrettiin Führerin henkivartiokaartiin. Hänet palkittiin myös II luokan rautaristilla. Viiden vuoden ajan hän toimi Hitlerin henkivartiana, minne tahansa Führer menikin. Misch tunnettiin siitä että hän kutsui Führeria "pomoksi".

"Kuka tahansa halusi nähdä Hitlerin, vaikka se olisi ollut Göbbels tai Göring tai kuka tahansa, hänen piti päästä minun ohitseni. Kuka tahansa soitti, minä vastasin."

Misch hoiti velvollisuutensa myös Berliinin piirityksen aikana Führerbunkerissa. Hän jäi vielä senkin jälkeen, kun Hitler oli vapauttanut henkivartiansa tehtävistään. Hän oli yksi niistä joka saattoi Führerin viimeiselle matkalle. 

Sodan jälkeen Misch jäi puna-armeijan vangiksi ja vietti yhdeksän vuotta. Kiduttamalla bolsevikit yrittivät saada häneltä tietoa Hitlerin kohtalosta, mutta Misch ei taipunut. Vapauduttuaan hän palasi asumaan Berliiniin. Misch oli yksi niistä joka vastusti Hitlerin bunkkerin purkamista, vedoton siihen että se oli tärkeä osa maailmanhistoriaa. Vuonna 2008 hän julkaisi muistelmansa nimellä Der letzte Zeuge. Koskaan Misch ei katunut tekojaan tai tuominnut johtajansa tai III Valtakunnan tekoja.


torstai 28. helmikuuta 2013

Kalevalan Päivä 28.2


Vuonna 1835, helmikuun 28. päivänä Elias Lönnrot kirja Kalevalan ensimmäisen version esipuheen. Tätä ennen hän oli kiertänyt 15 vuoden ajan Vienan ja Itä-Karjalan maita ja mantuja keräämässä suomalaista perimätietoa kansamme menneisyydsetä.  



keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Heimosodista 95 vuotta



"En pane miekkaani tuppeeni ennen kuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennen kuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkoitettu niin hyvin Suomen kuin Vienan karjalastakin..."


Vienna 1918
Viro 1918
Petsamo 1918
Aunus 1919
Inkeri 1919
Petsam 1920
Itä-Karja 1921

torstai 21. helmikuuta 2013

Wolves Empress...



Henkirikoksen uhreja Suomessa: 100/vuosi
Tapaturmissa kuolleet: 2400/vuosi
Liikennekuolemat: 270/vuosi
Alkoholikuolemat: 2000/vuosi
Influenssakuolemat: 1000/vuosi
Susien tappamat ihmiset: 0/100 vuotta

Eli aseet ovat kuitenkin käännettynä kohti metsää vain siksi, että siellä "saattaa sattua jotain", vaikka ne oikeat luotien maalit ovatkin kaupungeissa. Todennäköisyys tulla narkomaanin puukottamaksi 20 euron tähden tai jäädä auton alle kun toimitusjohtaja mutikaisella on niin kiire ettei ehdi liikennevaloja huomioida ovat paljon suuremmat kuin suden hyökkäyksen kohteeksi joutuminen. Tämä jos jokin kertoo nyky-ihmisten totaalisesta veltostumisesta ja siitä että kosketus luontoon on todellisesti kadonnut. Uhotaan niin että ollaan "luomakunnan kruunuja" ja "että pidetään metsät järjestyksessä". Silti sinne metsään ei uskalleta ilman kirväärejä mennä. Teille kaikille läskimahaisille metsästäjä-alkoholistelle: HAISTAKAA VITTU!!! Jos te kerran olette sellaisia alfoja kuin väitätte, menkää ottamaan suden kanssa mittaa paljain käsin, niin katsotaan kuka se kuningas on (tosin sanomattakin selvää että jälkeen jäisi vain ihraisia lihankimpaleita ja verilammikko hankeen kun Wotanin koirat pistää pökköä pesään). 

Ennen kuin joku alkaa taas vinkua siitä kuinka täällä taas kaupunkilaiset puhuu asioista joista ei tiedä, voin sanoa että olen asunut maalla ja metsien läheisyydessä jo 20 vuotta. Korvissa kulkeminen on meikäläiselle tuttua hommaa. Susiin on tullut törmätty ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Hippi en ole, sillä hipit on juurikin niitä kaukolämmitetyssä keskustan asunnossa asuvia haisuleita, jotka ei tiedä mistä puhuvat, kun eivät bongin kerrättämisen lomassa uskalla ulos pakkaseen lähteä. 

Uskomatonta on myös se kun nämä edellämainitut läskimahat itkevät että "sudet syö heidän hirvensä". Siis miten niin heidän hirvensä?!? Käsittääkseni susien ja hirvien koti on se metsä, jonne metsästäjät aseistettuna tulee itse elämöimään. Jos teillä asenne on tuollainen, arvon herra metsästäjiä ei varmaan haittaa jos meikäläinen tulee aseen kanssa hakemaan teiltä ruuat jääkaapista ja kalliit viskit baarikaapista. 

Ikäviä tarinoita myös kuulee susista jotka ovat metsästäjien koirien kimppuun käynyt. Näitä koiria käy kovasti sääliksi, mutta kuka se syypää tähän on? Metsästäjä tietysti! Hän tuo koiran sille sopimattomaan maastoon. Totuushan on se, että kesytetyt koirat ovat liian pehmeitä toimimaan kesyttömässä erämaassa. Pyydän anteeksi jos loukkasin koiran omistavien tunteita, mutta näin se vaan on. Itse pidän eläimistä yli kaiken ja rakastan myös koiria, näin ollen en itse ikimaailmassa menisi päästämään koiraani, siis minulla sellainen nyt olisi, liikkumaan vapaasti suden alueella. Onko se edes mikään ihme että sudet tulevat asutusalueille, kun ne luonnollisissa oloissaan metsissä joutuvat tällaiseten paineiden alle.

Jotenkin voisin tätä koiran joutumista suden uhriksi verrata tällaiseen tilanteeseen: Olen itse kotona olohuoneessa lukemassa/katsomassa TV:tä/ym. kun eteiseeni tulee kaksi miestä, toisella kivääriä Kiväärimies sanoo toiselle että "menes häätämään tuo asunnon omistaj tänne eteiseen että pystyn ampumaan sitä". Mites tässä tilanteessa mahtaisi käydä? Todennäköisesti hätyyttämään tulevalla kaverilla katkeaisi luu jos toinenkin, toivon mukaan myös kiväärimiehelt mikäli iholle pääsisin tai mikäli tuo paskahousu kivääristään suostuisi luopumaan.

Lopetan vuodatukseni hyvää sitaattiin: "Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolella. Hyväksy se tai taivu"

-Wotanin nimee: Nordic Commando-


tiistai 12. helmikuuta 2013

Day of Honour - Budabestin Läpimurtoyrityksestä 68 vuotta


11.2.2013 tuli kuluneeksi 68 vuotta yöstä, jolloin Puna-armeijan piirittämät Saksalaiset ja Unkarilaiset sotajoukot yrittivät öistä läpimurtoa piirityksestä, tukenaan useita Budapestilaisia siviilejä. Läpimurtoa johtivat monissa taisteluissa karaistunut I Maailmansodan veteraani ja IX Waffen-SS vuoristojoukkoja johtanut saksalainen SS-Obengruppenführer Karl Preffer-Wildenbruch ja unkarilainen kenraalieversti ja joukkojen johtaja Ivan Hindy, I Maailmansodan konkareita hänkin. Ennen läpimurtoa Waffen-SS miehet ja unkarilaiset oli pitänyt asemiaan kolmen kuukauden ajan 100 000 päistä kommunistilaumaa vastaan. Saksalaisten ja unkarilaisten lisäksi Budapestin Linnakukkulaa puolustaneiden SS-miesten joukossa oli myös vapaaehtoisia Ranskasta, Slovakiasta, Romaniasta, Suomesta, Tanskasta, Ruotsista ja Espanjasta. Vesi, ammukset, lääkkeet ja ruoka alkoivat olla loppu. Ja kun vielä 11. päivän aamuna Budapestin tärkein puolustusasema, Gellertin kukkula, jäi puna-armeijan lihamyllyn armoille kuuden viikon armottoman taistelun jälkeen, SS-joukkojen komentaja Preffer-Wildenbruch taivutteli Hindyn yrittämään viimeistä epätoivoista läpimurtoa ulos kaupungista.
 

SS-Obergruppenführer Karl Preffer-Wildenbruch ja Everstikenraali Ivan Hindy

Läpimurtojoukot, noin 75 000 miestä, jokaisella vain muutamia patruunoita ja muita A-tarvikkeita lähtivät liikkeellä yöllä saarretulta linnamäeltä. Joukossa oli niin SS-miehiä, unkarilaisia sotilaita sekä unkarilaisen Nuoliristipuolueen joukkoja. He lähtivät liikkeelle kolmessa aallossa, tarkoituksenaan käyttää yön sumua suojanaan. Jokaisen aallon mukana oli noin 1000 siviiliä, kokonaisia perheitä, etenemässä jään, lumen ja pimeyden läpi.

Nuoliristi-puolueen miehiä valmiina taisteluun Budapestin puolesta 1945.

 Ensimmäinen aalto onnistui yllättämään pimeyden ja sumun turvin Szell Kalman aukiolla asemissa olleet puna-armeijan sotilaat, ja moni tästä aallosta selvisikin ulos piirityksestä. Toinen ja kolmas aalto eivät olleett yhtä onnekkaita. Ensimmäisen aallon läpimurrosta havahtunut punikkien tykistö moukaroi aukiota, kuolettavin tuloksin.

Unkarilaisia ja saksalaisia sotilaita. 
Seuraavien päivien aikana käytiin yksi sodan verisimmistä taisteluista: 60 000 läpimurtoa yrittäneistä sotilaista kaatui ja 7000 jäi vangiksi ja vietiin vankileirille Siperiaan, häidän joukossaan myös Karl Preffer-Wildenbruch ja Ivan Hindy. Heistä Hindy teloitettiin vankileirillä vuotta myöhemmin. Vain murto-osa näistä vangituista sankareista pääsi vuosia myöhemmin palaamaan kotimaahansa.

Raskaista tappioista huolimatta reilut 5000 ihmistä pääsi läpi saarrosta jatkaen matkaansa kohti Wieniä ja Saksan puolustuslinjoja. Selviytyneiden joukossa oli noin 700 saksalaista.

Kaikki kunnia näille sankareille, jotka antoivat henkensä pidätelläkseen viimeiseen asti idän Stalinen raiskaavia laumoja. 
                   


Ich hatt' einen Kameraden,
Einen bessern findst du nit.
Die Trommel schlug zum Streite,
Er ging an meiner Seite
In gleichem Schritt und Tritt.

Eine Kugel kam geflogen:
Gilt’s mir oder gilt es dir?
Sie hat ihn weggerissen,
Er liegt zu meinen Füßen
Als wär's ein Stück von mir.

Will mir die Hand noch reichen,
Derweil ich eben lad'.
"Kann dir die Hand nicht geben,
Bleib du im ew'gen Leben
Mein guter Kamerad!"

Oli aseveikko mulla
oli parhain, urhokkain.
Sotatorvet kutsui meitä
ja hän astui taiston teitä.
Samaan tahtiin rinnallain!
Tuli lentäin luoti tuima,
onko vuoro mun vai sun?
Sinut kaatoi surman luoti,
sydän vertas maahan vuoti.
Kuin rinnasta ois se mun!
Yhä tarjoot mulle kättäs,
johon taannoin tartuin mä.
Puristaa sitä en voi joskaan,
olemasta et lakkaa koskaan!
Sinä parhain ystäväin!
Kaksi päivää myöhemmin, 13.2. loput Budapestin puolustajista joutuivat antautumaan ylivoiman edessä. Puna-armeijan jäljiltä kaupungista oli tuhottu 80%, siviileitä oli kuollut 40 000. Puna-armeijan ottaessa kaupungin hallintaansa joukkoraiskauksista tuli arkea. Kanttäsairaaloista löytyneet haavoittuneet ja lääkärit teloitettiin välittömästi. 

Miehitys tuli jatkumaan aina 1990-luvulle asti.
Budapest 1945 taistelujen jälkeen.
Budabest 1956
Vuosittain Unkarin kansanmieliset järjestöt ovat järjestäneet muistomarssin Budapestin sankarien muistoksi. Marsseille on osallistunut suurin joukoin tovereita myös muista Europan maista (mm. Suomen Vastarintaliikkeen Edustajat olivat mukana 2012) Tänä vuonna marssi on pidetty 9.2.



 Tässä artikkelissa käsittelin lähinnä Budapestin läpimurtoyritystä. Enemmän tietoa Budapestin taisteluista kokonaisuudessaan sekä tärkeistä henkilöistä niihin liittyen löytyy täältä:
http://www.stormfront.org/forum/t438389/

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

80 vuotta III Valtakunnan noususta



Tänään tulee kuluneeksi 80 vuottaa siitä päivästä, jolloin Adolf Hitler vannoi valtakunnankanslerin valan, jota voidaan samalla pitää Kolmannen valtakunnan ensiaskeleena.