Kalevalan Päivä 28.2

Vuonna 1835, helmikuun 28. päivänä Elias Lönnrot kirja Kalevalan ensimmäisen version esipuheen. Tätä ennen hän oli kiertänyt 15 vuoden ajan Vienan ja Itä-Karjalan maita ja mantuja keräämässä suomalaista perimätietoa kansamme menneisyydsetä.  

Heimosodista 95 vuotta

"En pane miekkaani tuppeeni ennen kuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennen kuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennen kuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkoitettu niin hyvin Suomen kuin Vienan karjalastakin..."

Vienna 1918

Viro 1918

Petsamo 1918

Aunus 1919

Inkeri 1919

Petsam 1920

Itä-Karja 1921

Wolves Empress...

Henkirikoksen uhreja Suomessa: 100/vuosi

Tapaturmissa kuolleet: 2400/vuosi

Liikennekuolemat: 270/vuosi

Alkoholikuolemat: 2000/vuosi

Influenssakuolemat: 1000/vuosi

Susien tappamat ihmiset: 0/100 vuotta

Eli aseet ovat kuitenkin käännettynä kohti metsää vain siksi, että siellä "saattaa sattua jotain", vaikka ne oikeat luotien maalit ovatkin kaupungeissa. Todennäköisyys tulla narkomaanin puukottamaksi 20 euron tähden tai jäädä auton alle kun toimitusjohtaja mutikaisella on niin kiire ettei ehdi liikennevaloja huomioida ovat paljon suuremmat kuin suden hyökkäyksen kohteeksi joutuminen. Tämä jos jokin kertoo nyky-ihmisten totaalisesta veltostumisesta ja siitä että kosketus luontoon on todellisesti kadonnut. Uhotaan niin että ollaan "luomakunnan kruunuja" ja "että pidetään metsät järjestyksessä". Silti sinne metsään ei uskalleta ilman kirväärejä mennä. Teille kaikille läskimahaisille metsästäjä-alkoholistelle: HAISTAKAA VITTU!!! Jos te kerran olette sellaisia alfoja kuin väitätte, menkää ottamaan suden kanssa mittaa paljain käsin, niin katsotaan kuka se kuningas on (tosin sanomattakin selvää että jälkeen jäisi vain ihraisia lihankimpaleita ja verilammikko hankeen kun Wotanin koirat pistää pökköä pesään). 

Ennen kuin joku alkaa taas vinkua siitä kuinka täällä taas kaupunkilaiset puhuu asioista joista ei tiedä, voin sanoa että olen asunut maalla ja metsien läheisyydessä jo 20 vuotta. Korvissa kulkeminen on meikäläiselle tuttua hommaa. Susiin on tullut törmätty ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Hippi en ole, sillä hipit on juurikin niitä kaukolämmitetyssä keskustan asunnossa asuvia haisuleita, jotka ei tiedä mistä puhuvat, kun eivät bongin kerrättämisen lomassa uskalla ulos pakkaseen lähteä. 

Uskomatonta on myös se kun nämä edellämainitut läskimahat itkevät että "sudet syö heidän hirvensä". Siis miten niin heidän hirvensä?!? Käsittääkseni susien ja hirvien koti on se metsä, jonne metsästäjät aseistettuna tulee itse elämöimään. Jos teillä asenne on tuollainen, arvon herra metsästäjiä ei varmaan haittaa jos meikäläinen tulee aseen kanssa hakemaan teiltä ruuat jääkaapista ja kalliit viskit baarikaapista. 

Ikäviä tarinoita myös kuulee susista jotka ovat metsästäjien koirien kimppuun käynyt. Näitä koiria käy kovasti sääliksi, mutta kuka se syypää tähän on? Metsästäjä tietysti! Hän tuo koiran sille sopimattomaan maastoon. Totuushan on se, että kesytetyt koirat ovat liian pehmeitä toimimaan kesyttömässä erämaassa. Pyydän anteeksi jos loukkasin koiran omistavien tunteita, mutta näin se vaan on. Itse pidän eläimistä yli kaiken ja rakastan myös koiria, näin ollen en itse ikimaailmassa menisi päästämään koiraani, siis minulla sellainen nyt olisi, liikkumaan vapaasti suden alueella. Onko se edes mikään ihme että sudet tulevat asutusalueille, kun ne luonnollisissa oloissaan metsissä joutuvat tällaiseten paineiden alle.

Jotenkin voisin tätä koiran joutumista suden uhriksi verrata tällaiseen tilanteeseen: Olen itse kotona olohuoneessa lukemassa/katsomassa TV:tä/ym. kun eteiseeni tulee kaksi miestä, toisella kivääriä Kiväärimies sanoo toiselle että "menes häätämään tuo asunnon omistaj tänne eteiseen että pystyn ampumaan sitä". Mites tässä tilanteessa mahtaisi käydä? Todennäköisesti hätyyttämään tulevalla kaverilla katkeaisi luu jos toinenkin, toivon mukaan myös kiväärimiehelt mikäli iholle pääsisin tai mikäli tuo paskahousu kivääristään suostuisi luopumaan.

Lopetan vuodatukseni hyvää sitaattiin: "Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolella. Hyväksy se tai taivu"

-Wotanin nimee: Nordic Commando-

Day of Honour - Budabestin Läpimurtoyrityksestä 68 vuotta

11.2.2013 tuli kuluneeksi 68 vuotta yöstä, jolloin Puna-armeijan piirittämät Saksalaiset ja Unkarilaiset sotajoukot yrittivät öistä läpimurtoa piirityksestä, tukenaan useita Budapestilaisia siviilejä. Läpimurtoa johtivat monissa taisteluissa karaistunut I Maailmansodan veteraani ja IX Waffen-SS vuoristojoukkoja johtanut saksalainen SS-Obengruppenführer Karl Preffer-Wildenbruch ja unkarilainen kenraalieversti ja joukkojen johtaja Ivan Hindy, I Maailmansodan konkareita hänkin. Ennen läpimurtoa Waffen-SS miehet ja unkarilaiset oli pitänyt asemiaan kolmen kuukauden ajan 100 000 päistä kommunistilaumaa vastaan. Saksalaisten ja unkarilaisten lisäksi Budapestin Linnakukkulaa puolustaneiden SS-miesten joukossa oli myös vapaaehtoisia Ranskasta, Slovakiasta, Romaniasta, Suomesta, Tanskasta, Ruotsista ja Espanjasta. Vesi, ammukset, lääkkeet ja ruoka alkoivat olla loppu. Ja kun vielä 11. päivän aamuna Budapestin tärkein puolustusasema, Gellertin kukkula, jäi puna-armeijan lihamyllyn armoille kuuden viikon armottoman taistelun jälkeen, SS-joukkojen komentaja Preffer-Wildenbruch taivutteli Hindyn yrittämään viimeistä epätoivoista läpimurtoa ulos kaupungista.

 

SS-Obergruppenführer Karl Preffer-Wildenbruch ja Everstikenraali Ivan Hindy

Läpimurtojoukot, noin 75 000 miestä, jokaisella vain muutamia patruunoita ja muita A-tarvikkeita lähtivät liikkeellä yöllä saarretulta linnamäeltä. Joukossa oli niin SS-miehiä, unkarilaisia sotilaita sekä unkarilaisen Nuoliristipuolueen joukkoja. He lähtivät liikkeelle kolmessa aallossa, tarkoituksenaan käyttää yön sumua suojanaan. Jokaisen aallon mukana oli noin 1000 siviiliä, kokonaisia perheitä, etenemässä jään, lumen ja pimeyden läpi.

Nuoliristi-puolueen miehiä valmiina taisteluun Budapestin puolesta 1945.

 Ensimmäinen aalto onnistui yllättämään pimeyden ja sumun turvin Szell Kalman aukiolla asemissa olleet puna-armeijan sotilaat, ja moni tästä aallosta selvisikin ulos piirityksestä. Toinen ja kolmas aalto eivät olleett yhtä onnekkaita. Ensimmäisen aallon läpimurrosta havahtunut punikkien tykistö moukaroi aukiota, kuolettavin tuloksin.

Unkarilaisia ja saksalaisia sotilaita. 

Seuraavien päivien aikana käytiin yksi sodan verisimmistä taisteluista: 60 000 läpimurtoa yrittäneistä sotilaista kaatui ja 7000 jäi vangiksi ja vietiin vankileirille Siperiaan, häidän joukossaan myös Karl Preffer-Wildenbruch ja Ivan Hindy. Heistä Hindy teloitettiin vankileirillä vuotta myöhemmin. Vain murto-osa näistä vangituista sankareista pääsi vuosia myöhemmin palaamaan kotimaahansa.

Raskaista tappioista huolimatta reilut 5000 ihmistä pääsi läpi saarrosta jatkaen matkaansa kohti Wieniä ja Saksan puolustuslinjoja. Selviytyneiden joukossa oli noin 700 saksalaista.

Kaikki kunnia näille sankareille, jotka antoivat henkensä pidätelläkseen viimeiseen asti idän Stalinen raiskaavia laumoja. 

                   

Ich hatt' einen Kameraden,

Einen bessern findst du nit.

Die Trommel schlug zum Streite,

Er ging an meiner Seite

In gleichem Schritt und Tritt.

Eine Kugel kam geflogen:

Gilt’s mir oder gilt es dir?

Sie hat ihn weggerissen,

Er liegt zu meinen Füßen

Als wär's ein Stück von mir.

Will mir die Hand noch reichen,

Derweil ich eben lad'.

"Kann dir die Hand nicht geben,

Bleib du im ew'gen Leben

Mein guter Kamerad!"

Oli aseveikko mulla
oli parhain, urhokkain.
Sotatorvet kutsui meitä
ja hän astui taiston teitä.
Samaan tahtiin rinnallain!

Tuli lentäin luoti tuima,
onko vuoro mun vai sun?
Sinut kaatoi surman luoti,
sydän vertas maahan vuoti.
Kuin rinnasta ois se mun!

Yhä tarjoot mulle kättäs,
johon taannoin tartuin mä.
Puristaa sitä en voi joskaan,
olemasta et lakkaa koskaan!
Sinä parhain ystäväin!

Kaksi päivää myöhemmin, 13.2. loput Budapestin puolustajista joutuivat antautumaan ylivoiman edessä. Puna-armeijan jäljiltä kaupungista oli tuhottu 80%, siviileitä oli kuollut 40 000. Puna-armeijan ottaessa kaupungin hallintaansa joukkoraiskauksista tuli arkea. Kanttäsairaaloista löytyneet haavoittuneet ja lääkärit teloitettiin välittömästi. 

Miehitys tuli jatkumaan aina 1990-luvulle asti.

Budapest 1945 taistelujen jälkeen.

Budabest 1956

Vuosittain Unkarin kansanmieliset järjestöt ovat järjestäneet muistomarssin Budapestin sankarien muistoksi. Marsseille on osallistunut suurin joukoin tovereita myös muista Europan maista (mm. Suomen Vastarintaliikkeen Edustajat olivat mukana 2012) Tänä vuonna marssi on pidetty 9.2.

 Tässä artikkelissa käsittelin lähinnä Budapestin läpimurtoyritystä. Enemmän tietoa Budapestin taisteluista kokonaisuudessaan sekä tärkeistä henkilöistä niihin liittyen löytyy täältä:

http://www.stormfront.org/forum/t438389/