Tämä kysymys, siis nimenomaan kysymys kävi useaan otteeseen mielessä eilen illalla kun saavuin töistä kotiin. Olin meinaan saanut matkalla kotiin todistaa taas tapausta joka sai miettimään nationalistisen liikkeen tulevaisuutta.
Lähdin työpaikalta klo. 20.30 jälkeen. Poikettuani ensin Yliopiston apteekissa lisäravinne ostoksilla lähdin kävelemään lumituiskussa kohti 1,5 km päässä olevaa rautatieasemaa, jonne olin aamulla parkkeerannut autoni. Kadut olivat lauantai-illaksi kovin tyhjiä, mikä ehkä johtui vallitsevista, arktisista olosuhteista. Vaan en antanut huonon sään pilata hyvää tuultani, kun ajatukset olivat sunnuntaisessa vapaapäivässä.
Hyvä fiilis kuitenkin loppui ensimmäisissä liikennevaloissa. Vihreää valoa kanssani yhtäaikaa sattui odottamaan kaksi alle 18-vuotiasta skinheadia, hyvässä maistissa kumpainenkin. Panin heti merkille miten he vilkuilivat meikäläistä ja sitten toinen kuiskasi, joskaan ei mitenkään hiljaisella äänellä: "Kato tota, takista jo näkee että se on joku anarkisti."
Tämä kommentti herätti lähinnä hilpeyttä. Ylläni oli siis musta M-67 maihinnousutakki. Olen myös itse pannut merkille että kyseinen takki tuntuu olevan jossain määrin suosittu pukine antifan saastojen joukossa, vaikka kyseessä onkin SOTILASKÄYTTÖÖN suunniteltu takki, eli lainausmerkeissä käytettäköön vasemmistolaisten sodan jälkeen suosimaa sanaa "lahtarinkaapu". Mutta takaisin asiaan: Tämä nuoren skinin kommentti tuntui vielä hassumalta siinäkin mielessä, että takkiani koristi kreikkalaisen NS-metallia soittavan bändin Der Stürmerin hihamerkki ja kaulukseen kiinnitetty totenkopf-pinssi.
Tälle skinien kommentille tyydyin vain naurahtamaan ja jatkoin matkaani tien yli valon sopivasti muuttuessa vihreäksi. Johtuiko sitten siitä että nämä pikkupojat tunsivat tuon naurahdukseni takia itsensä nolatuksi vai mikä oli, mutta toinen heistä kiihdytti eteeni appelsiinit sullottuna ylisuuren pilottitakkinsa kainaloihin ja alkoi huuta meikäläiselle kauniita sanoja tyyliin "vitun antifasisti" ja "haluatko turpaasi, vitun kommari". Tässä vaiheessa aloin jo hieman hermostumaan ja vittuuntumaan. Siis mitä helvettiä, tällaistako paskaa vannoutunut patriootti ja kanssallissosialisti joutuu kuuntelemaan RASKAAN TYÖPÄIVÄN jälkeen?!? Tässä vaiheessa kehotin poikia jatkamaan matkaansa ennen kuin minä suuttuisin kunnolla. Missään vaiheessa en heille alkaisi sanoisi olevani aatteen miehiä, elleivät he sitä itse osaisi huomioida.
No, tästähän nämä paskanaamat saivat vaan lisää vettä myllyyn ja nimittely jatkoi. Toinen, kavereistä osoitti pipoani ja totesi "kato, se on vielä ruotsalainen". Siis että mitä?!? Pipoani koristi Varsinais-Suomen Suojeluskunnan vaakuna: Sinipunainen S-merkkinen vaakuna. Miten voi alla, että joku itseään suomalaiseksi patriootiksi itseään kutsuva henkilö ei tunnista Suojeluskunnan tunnusta, kun ottaa huomioon kuinka tärkeää osa kyseisellä liikkeellä itsenäisen Suomen historiassa on. Tästä todella kimpaantuneena ärähdin pallinaamalle: "Etkö sä tunnista Suojeluskuntien vaakunaa, vitun epä-arjalainen?". Vastauksena kuului: "Onko se joku hurrien kokoontumisliike?" Sitten tämä valkoisen roskasakin edustaja teki viimeisen virheensä ja alkoi tökkiä meikäläistä sormella rintaan. Fiksu veto, kyllä minäkin tekisin niin itseäni päätä pidemmälle ja 50 kg painavammalle kaverille. Rannelukko, pyöräytys ja kaverin naama sai tutustua viereisen postin seinään. Vieressä ollut rottanaama otti paniikissa pari perääntymisaskelta ja kaiveli taskujaan. Karjaisin: "Kädet pois taskusta tai alkaa luita murtumaan." Kaveri perääntyi kädet ylös nostettuna ja selkeästi pelästyneenä ja katseli mitä nyt tapahtuisi. Seinää vasten nojaamaan laittamani kaveri oli mennyt alun refleksinomaisen sätkimisen jälkeen aivan paskajäykäksi. Päästin hänet irti seinästä ja käytin vielä loskaisen maan kautta. Pojat lähtivät perääntymään "vitun hullu" kommenttien saattelemana. "Tuollaisten lelunatsien ei kannattaisi lähteä painiin ARJALAISEN kanssa", naurahdin ja avasin takkiani sen verran että pojat näkivät kaulassani roikkuvan tunnuksen, jonka hekin varmasti tunnistivat. Pojat katsoivat tässä vaiheessa noloina kengänkärkiään. Annoin vielä heille pienen elämänohjeen: "Pistäkääs nyt pojat mieleen, että kunnon natsi keskittyy ensisijaisesti rakastamaan kansaansa ja auttamaan omiaan, ja vasta toissijaisesti vihaamaan muita, silloinkin vasta kun vihalle on joku kunnon syy". Pojat nyökkäilivät, toinen näytti ihan siltä että purskahtaa itkuun ihan justiinsa. Kysyin vielä että ollaanko me nyt OK vai pitääkö tästä odottaa jotain jatkotoimenpiteitä. Pojat sanoivat että homma on OK ja toinen, se itkua pidättelevä, sanoi vielä että "sori". Kai se sitten riitti tässä tapauksessa. Toivotin vielä pojille hyvät illanjatkot ja lähdin sitten jatkamaan matkaani. Olihan tässä aikaa tuhlattu jo aivan liikaa.Ja vaikka sen suuremmilta kommelluksilta vältyttiin, jäi tästä melkoinen paskan maku suuhun.
Tässä vähän taustaa. Kirjoittelen tässä lähitunteina/päivinä enemmän ajatuksiani jahka saan ne laitettua sanoiksi näytölle...
Wotanin nimeen!
-Nordic Commando-
