Levyarviot
Goatmoon: Son of the Nortwind
Goatmoon on ollut todella aktiivinen viime aikoina. Melko pian uuden täyspitkän perään tuli ensin split 7" vinyyliä Bizarre Uproarin kanssa ja nyt uutta CD-singleä, jolta löytyy kaksi uutta kappaletta, verhottuina hienojen kansien (huom. puna-valko-musta) sisälle.
Ensimmäisenä kuultava nimikkokappale jatkaa siitä mihin Varjot täyspitkällä jäätin. Kansallisromanttista black metallia sahaavilla kitaroilla, hivenen folk-henkisillä hidastelukohdilla ja ennen kaikkea Blackgoatin vesikauhuisilla vokaaleilla. Toinen kappale, Puiden Tuolla Puolen, onkin sitten taas paluuta vanhempaan, nimittäin juurikin sellainen punk-henkinen rykäisy Goatmoonin alkupään tuotannon hengessä. Kappale rulla hyvin RAC-henkisellä riffillään kuin Panzer IV konsanan raivopäisen laulun saattelemana. Juuri tämä RAC/black metal sekoitus upposi allekirjoittaneeseen silloin kun kuulin "Death Before Dishonour" debyyttilevyä aikanaan ja kyllä uppoaa nytkin. Eipä tästä singlestä ole mitään pahaa sanottavaa. On mukava nähdä että Goatmoon seisoo taas muutamien harharetkien jälkeen tukevasti eliittijoukkojen rintamassa taistelussa juutalaista messiasta vastaan.
Asphyx: Deathhammer
Kuolonvasara heilahtaa ja murskaa kaiken tieltään. Kyllä, Hollannin kuolonpartio Asphyx on palannut taistelukentälle uuden täsmäaseen, "Deathhammer" nimeä kantavan levyn kanssa. Allekirjoittanut kuuluu siihen koulukuntaan, joka pitää enemmän keskitempoisesta ja groovaaviin riffeihin pohjaavasta death metallista ultanopean paahdon sijaan, joten Asphyx levyt ovat aika tiheään viihtyneet soittimessani.
Levy polkaistaan käyntinn kunnon vanha liiton moukarointi riffillä jonka päälle Martin Van Druden mouruaa käheällä raspikurkullaan sellaisella voimalla että pois alta. Kunnon teurastus-riffejä tajoillaan kuin liukuhihnalta. Soundit ovat myös hyvin kohdallaan, selkeää mutta ei liian siistiä, kuulostaen sopivan ilkeältä niin kuin tämänlainen musiikki vaatii.
Brutaalisuudesta ole tingitty vaan Deathhammer on täysverinen death metal levy. Brutaalilla en kuitenkaan tarkoita ultranopeaa rumputulitusta (vaikka sitäkin löytyy) vaan ilkeitä ja suoarastaan pahaenteisiä murskariffejä. Välillä mennään jo hitaan doom-metallisen riffettelyn puolelle.
Asphyx harvemmin on liikkunut siellä gore-osastoilla lyriikoissaan, ja nytkin teemat ovat siellä aina tulevaisuden sodankäynnistä(Into the Timewastes) II Maailmansodan taistelukentille (Minefield, Der Landser) Ranskan vallankumouksen jälkeisiin teloituksiin (Of Days When Blades Turned Blunt) ja aina maailmanloppuun (The Flood) ja okkultismiin asti (Vespa Crabro).
Nimikkokappaletta lainatakseni: "This is Death Metal, you bastards!!!"
Ensimmäisenä kuultava nimikkokappale jatkaa siitä mihin Varjot täyspitkällä jäätin. Kansallisromanttista black metallia sahaavilla kitaroilla, hivenen folk-henkisillä hidastelukohdilla ja ennen kaikkea Blackgoatin vesikauhuisilla vokaaleilla. Toinen kappale, Puiden Tuolla Puolen, onkin sitten taas paluuta vanhempaan, nimittäin juurikin sellainen punk-henkinen rykäisy Goatmoonin alkupään tuotannon hengessä. Kappale rulla hyvin RAC-henkisellä riffillään kuin Panzer IV konsanan raivopäisen laulun saattelemana. Juuri tämä RAC/black metal sekoitus upposi allekirjoittaneeseen silloin kun kuulin "Death Before Dishonour" debyyttilevyä aikanaan ja kyllä uppoaa nytkin. Eipä tästä singlestä ole mitään pahaa sanottavaa. On mukava nähdä että Goatmoon seisoo taas muutamien harharetkien jälkeen tukevasti eliittijoukkojen rintamassa taistelussa juutalaista messiasta vastaan.
Asphyx: Deathhammer
Kuolonvasara heilahtaa ja murskaa kaiken tieltään. Kyllä, Hollannin kuolonpartio Asphyx on palannut taistelukentälle uuden täsmäaseen, "Deathhammer" nimeä kantavan levyn kanssa. Allekirjoittanut kuuluu siihen koulukuntaan, joka pitää enemmän keskitempoisesta ja groovaaviin riffeihin pohjaavasta death metallista ultanopean paahdon sijaan, joten Asphyx levyt ovat aika tiheään viihtyneet soittimessani.
Levy polkaistaan käyntinn kunnon vanha liiton moukarointi riffillä jonka päälle Martin Van Druden mouruaa käheällä raspikurkullaan sellaisella voimalla että pois alta. Kunnon teurastus-riffejä tajoillaan kuin liukuhihnalta. Soundit ovat myös hyvin kohdallaan, selkeää mutta ei liian siistiä, kuulostaen sopivan ilkeältä niin kuin tämänlainen musiikki vaatii.
Brutaalisuudesta ole tingitty vaan Deathhammer on täysverinen death metal levy. Brutaalilla en kuitenkaan tarkoita ultranopeaa rumputulitusta (vaikka sitäkin löytyy) vaan ilkeitä ja suoarastaan pahaenteisiä murskariffejä. Välillä mennään jo hitaan doom-metallisen riffettelyn puolelle.
Asphyx harvemmin on liikkunut siellä gore-osastoilla lyriikoissaan, ja nytkin teemat ovat siellä aina tulevaisuden sodankäynnistä(Into the Timewastes) II Maailmansodan taistelukentille (Minefield, Der Landser) Ranskan vallankumouksen jälkeisiin teloituksiin (Of Days When Blades Turned Blunt) ja aina maailmanloppuun (The Flood) ja okkultismiin asti (Vespa Crabro).
Nimikkokappaletta lainatakseni: "This is Death Metal, you bastards!!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti