Levyarvioita:
Heathen Hammer: Clandestine Oath
Vinland - eli Yhdysvaltojen, kuten nykyään kutsutaan - black metallin kultavuodet olivat ehdottomasti 80-luvun loppu-90-luvun puoliväli. Näinä aikoina sellaiset nimet kuin VON, Profanatica, Grand Belial's Key, Absu ja Black Funeral olivat tuttuja nimiä kaikille undergroundissa liikkuville. Nykyään nämä edellä mainitut bändit ovat edelleen voimissaan, mutta uudet yrittäjät tuntuvat yleensä olevan lähinnä kasvottomia kopioita pohjoisnaapurin war metal legendoista tai sitten takametsien punaniskojen NSBM viritelmiä, jotka lähinnä kämäisillä, muka-eeppisillä kappaleilla ja junttimaisilla poseerauskuvilla herättävät lähinnä hilpeyttä ja myötähäpeää. Onneksi tästä suosta erottuu aina silloin tällöin jokunen ryhmä edukseen, kuten nyt arvosteltava Heathen Hammer. Tietenkään samaan kastiin Heathen Hammeria ei todellakaan voi laskea, jo pelkästään siksi että näiden mestarien tunnetuksi tekämän saastaisen rienaamisen sijaan HH ideologialtaan sijoittuu sinne avoimen kansanmielisen puolelle. Tämä kansanmielinen skene oikeastaan eroaa muusta USBM:stä juurikin sillä että sieltä ei löydy samalla tavalla legendaarisia nimiä kuin esim. edellä mainiutut nimet.
Vaikka ei Clandestine Oath nyt mitään uutta ja ennennäkemätöntä olekkaan, on bändi onnistunut välttämään juuri tämän Yhdysvaltojen NSBM skeneä usein vaivaavan nolon punaniskaisuuden. Mitään noloja promokuvia ei levyn kansista löydy, vaan digipack-CD:n kannet ovat sopivan pelkistetyt. Verrattuna edeltäneeseen Kinship Destiny-levyyn tyylissä ei juuri ole muutoksia, vaan levyn kuusi kappaletta rullaavat sujuvasti eteenpäin kuin Panzer IV konsanaan, vihaisella punk/thrash henkisellä otteella hyvien riffien saattelemana. Vokaalit jyrisevät sopivan vihaisesti. Vaikka materiaali välillä ehkä vahän tasapaksuksi meneekin, on kuusi kappaletta puoleen tuntiin on juuri sopiva määrä. Heathen Hammer sijoittuu näillä näytöillä ehdottomasti sinne Vinlandin rajojen sisältä tulevien bändien paremmalle puolelle, vaikka ei ihan sinne legendojen tasolle mennäkkään.
Kohokohtia: "Clandestine Oath""Call To Arms""Blood Insignia"
Absurd: Asgardsrei (2012)
Yksi Saksan black metallin kulmakivistä on kiistämättä Germanian tyrannin, Absurdin Asgardsrei-EP. Aikanaan levy nauhoitettiin bändin mukaan liian kiireellisellä aikataululla, ja näin ollen sitä ei ehditty miksaamaan ja masteroimaan sellaiseksi kuin bändi sen aikanaan olisi halunnut. Nyt alkaperäisten ADAT-nauhojen löydyttyä tämä epäpyhä missio on kuitenkin saatu suoritettua, ja Asgardsrei on nyt kuultavissa sellaisenaan kuin sen olisi alunperin itänytkin olla, yli 12-vuotta sitten.
Tietty primitiivisyys on tietysti säilynyt, mutta nyt uuden miksauksen myötä kappaleisiin on tullut kummasti jylhempää voimaa. Vanhat tutut RAC/black metal sekoitus kappaleet saavat kummasti enemmän potkua tästä ja iskevät kuin nyrkki juutalaismessiaan kasvoihin. Ja mukanahan on myös neljä alukuperäiseltä julkaisulta pois jääneitä (joskin muilta julkaisulta tutuksi tulleita) kappaleita. Kappalelistahan näyttää siis kokonaisuudessaan tältä:
Intro: Marsch zur neuen Kunst
Asgardsrei
Als die Alten jung noch waren
Crux Gammata
Tod vor Sonnenaufgang
Leben ist Krieg, Krieg ist Leben
Germanien über alles
Für Germanien
Sonnenritter
Uudet Antichrist Kramer, tuon Vinlandin pienisuuren miehen, suunnittelevat kannet ovat helvetin hienot. Myös kansivihon kuvitus on upeaa ja varmasti sellaista että "Jani Toivola pahoittaisi mielensä". Kun kerran Asgardsrei on jo Saksass kiellettyjen julkaisujen listalle, niin mikä ettei.
Krieg ist Leben, Lebn ist Krieg.
Kohokohtia: "Asgardsrei""Für Germanien""Sonnenritter"
Pseudogod: Deathwomb Catechesis
Tämän Venäjältä kotoisin olevan bändin kotipaikaksi ei ole määritelty sen tarkemmin kuin Uralvuoret. Muistan kun joskus viime vuoden lopulla KVLT levykaupan T. Karhunmäki ja S. Tenez tätä bändie hehkuttivat ja soittivat ihan kipakasti potkineen demokappaleen Pseudogodilta kyseisessä lähetyksessä. Nyt kuitenkin KVLT:in julkaisema ensimmäinen Pseudogod täyspitkä on käsillämme ja maistiaisena kuullun "Azazel" kappaleen kolahdettua kovaa piti ottaa koko levy tarkempaan syyniin.
Idän kasakat tekevät selvän pesäeron Venäjällä vallitsevaan heathen metal-skeneen kulkemalla melko pitkälle Blasphemyn ja Revengen viitoittamaa polkua aggressiivisen war/black/death metallin saralle. Sinänsä tällä polulla on monta kulkijaa, mutta Pseudogod nousee kyllä ehdottomasti sinne kärkipäähän piesten veriseksi mössöksi nämä halppiskopiot. Syynä on se että bändi ymmärtää hyvien kappaleiden päälle. Siinä missä nämä kopiot tyytyvät kolmesta soinnusta koostuvaan sahaukseen ja päättömiin "blackchainsawvomitdarknessdevastation" lyriikoihin, hoitelee Pseudogod rynnäkkönsä viiltävän koukuttavilla ja välillä jopa rockkaavia riffeillä ja jämäkällä rumputulella, joiden vastapainoksi tarjoillaan hitaampaa, miltei keskitempoisen death metallin hengessä kulkevaa pahaenteistä fiilistelyä. Ja lyriikat ovat sieltä fiksummasta päästä edellä mainitun pahuus-hutun sijaan.
Tämä levy on suositeltava hankinta, mikäli Blasphemy, Revenge ja Archgoat kuuluvat suosikkeihisi. Pakko vielä mainita että näistä(kin) kansista on vastannut Antichrist Kramer.
Kohokohtia: "Vehement Decimation""Azazel""Necromansy of the Iron Darkness"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti