Behexen: Nightside Emanations
Neljä vuotta edellisen täyspitkänsä jälkeen Suomen mustan metallin pioneereihin lukeutuva Behexen manaa uuden levynsä esiin pimeyden kuiluista. Tuossa kuluvien vuosien aikana muutoksia yhtyeellä on ollut niin levy-yhtiön kuin kitaristien kanssa. Jo edeltävällä My Soul For His Glory levyllä syvyyden kuilujen käärme oli luonut nahkansa uudelleen, tuoden rosoisen ja lemahtelevan aggressiivisuuden mukaan myös painostavampia ja keskitempoisempia tunnelmia. Nightside Emanations jatkaa tällä samalla tiellä.
Okkultistinen black metal on ehdottomasti paras määritelmä kuvaamaan tätä levyä. Yleensä yritän arvosteluja kirjoittaessani välttää vertaamista toisiin bändeihin, mutta tässä tapauksessa on pakko todeta että Nightside Emanations kokonaisuutena on hyvin verratavissa läntisen naapurimme suurimpien, kuten Watainin ja Mardukin tuotoksiin. Jo hienon digiCD:n kannet ovat maalauksia, symboleja ja bändikuvia myöten viimeisen päälle tehty. Pahaenteistä introa seuraavaa ensimmäinen varsinainen kappale Wratful Dragon Hau-Hra avaa helvetin portit selälleen. Hoath Torog karjuu kuin raivopäinen peto jämäkän rumputulituksen saattelemien pimeässä hohtavan tikarin lailla viiltävien riffien päälle. Tasapainoa kaaokseen haetaan myös paikoin keskitempoisilla kappaleilla, kuten Circle Me ja Temple of the Silent Curses. Jeesuksen teurastamisen sijaan sanootuksissakin tehdään kunniaa Lilithille, Samaelille ja muille kuilujen demoneille. Ensimmäisen kuntelukerran jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että Nighside Emanations on hyvin viimeisenpäälle hiottu kokonaisuus asialleen palavasti omistautuneilta henkilöiltä.
Vaan kuitenkin mielestäni tämä tarkkaan hiottu kokonaisuus on myös se levyn kompastuskivi. Se mikä allekirjoittanutta on aina eniten viehättänyt Behexenin musiikissa, on juurikin se alkupään tuotannon rosoisuus, aggressiivisuus ja roihuava tunteenpalo, joka teki mielestäni Behexen ulossaannista omalla tavallaan uniikkia. Ja vaikka sisältö on teräksenkovaa kuultavaa, tämä uniikki ote tuntuu nyt hautautuneen komean kokonaisuuden alle.
Missään nimessä en sano että Nightside Emanations on huono levy. Mutta erittäin ristiriitainen kyllä. Näin kärjistettynä yhteenvetona voidaan todeta, että "mikä tekee tästä hyvän tekee siitä huonon, mikä tekee tästä huonen tekee siitä hyvän". Silti suosittelen kuuntelemaan tämän levyn, sillä se että se herättää tunteita, ehkä ristiriitaisiakin, on parempi kuin että se ei vaikuttaisi mitenkään.
Heil Lilith, Heil Samael, Heil Azazel!!!
8/10
Neutron Hammer: Iron Storm Evocation
Kun bändin nimi on otettu Vomitorin kappaleesta, kansikuvan on tehnyt Sad-X kitaristi Kriss Hades ja tyyli on black/thrahs metal, on Neutron Hammer ehdottomasta ansainnut statuksensa "Suomen Australiaisimpa bändinä". Yhden demon ja kahden vahvan EP:n jälkeen Primitive Reaction julkaisi NH:n ensimmäisen täyspitkän levyn.
Kansikuvan ratumiehen lailla Neutron Hammer karauttaa taistelukentälle sen enempiä säästelemättä ja jakaa mustan metallin oikeutta sääsämättä ketään. Jo kappaleiden nimet (Sodomorgia, Devastion Ritual, War Fucking War, Preacher of Blasphemy) tekevät selväksi että nyt mennään vanhan liiton merkeissä. Reilut puoli tuntia kellottava levy pieksää ja rankaisee kovalla kädellä, kuulostaen hyvin pitkälle siltä miltä Australian tunnetuimmatkin black/thrash jyrät. Soundit ovat asiaan kuuluvan tunkkaiset ja kappaleet hyvin riffipainotteisia. Lopussa saadaan vielä hiukan vaihtelua keskitempoisen Menstrual Mass kapaleen kanssa. Kyseinen kappalehan kuultiin jo ns. maistiaisena ja toimii painostavine tunnelmineen oivana lopettajana levylle. Soundit ovat juuri sopivan tunkkaiset, kuten pitääkin.
Kokonaisuuten on kuitenkin pakko todeta, että vaikka Iron Strom Evocation onkin erittäin toimiva kokonaisuus ja perusasia hallinnassa, se ei tarjoa kuulijalleen oikein mitään erityistä tai uutta. Ainakaan mitään sellaista jota tämän tyylisuunnan pioneerit eivät olisi jo tarjonneet. Samoten myös tällainen suoravaavainen tykitys toimi huomattavasti paremmin lyhyempinä annoksina, kuten Damnation's Bringer ja Extermination Kommand EP:llä.
Kokonaisuutena Iron Stomr Evocation toimii omillaan omalla kentällään. Kuten jo sanoin, mitään uniikkia ei tältä levyltä löydy. Mutta toisaalta, pitääkö sitä aina löytyä kun perusasiat ovat hallussa varmalla otteella.
7/10
Hämys: Tie Näyttää Paikkani
Vuohi: Rising Era of the Goat
Jo nimestä ja kannesta voi päätellä luvassa on barbaarista black/death metallia. Ei tässä kauheasti selitellä, kun Vuohi vapauttaa sotakoirat, jotka repivät kaiken eteensä sattuvan verisiksi roisekeiksi seinille. Pituudella tätä ei ole pilattu; Kymmenen kappaletta runnotaan läpi reilussa 20 minuutissa.
Useimmilla tämän tyylin bändeillä menee yleensä useamman demon verran ennen kuin oma tyyli alkaa löytyä hyvien kappaleiden muodossa. Vuohi ei tästä ongelmasta kärsi. Tyyli on tosiaan, kuten jo nimestä ja kansistakin ehkä voi päätellä, tyylisuunta on black/death/grind metal. Mukana kuitenkin on myös vanhemman liito keskitempoisen death metallin hengessä tehtyä riffettely, vaikka missään vaiheessa ei hirveästi hidastellakkaan. Koukkuja riffeistä löytyy vaikka millä mitalla.
Paras sana kuvailla tätä EP:tä on "tulivoimainen". Vokaalit ovat hyvin suoraviivaiset ja kiukkuiset. ja soundit sopivasti balansissa: sopivan raa'at muttei liikaa. Ja riffittely on brutaalin kuuloista ja jokainen instrumentti toimii alueellaan. Basso-keskitys luo sopivaa pohjaa riffeille rumpujen tulittaessa kuin konekivääri.
Kaikenkaikkiaan kyseessä on mainio, joskaan ei mikään omaperäisin, demo. Kun perusasiat ovat näin hyvin hallussa, erottuu Vuohi ehdottomasti edukseen nykypäivän demojen ylitarjonnan joukosta.
8/10
Kun bändin nimi on otettu Vomitorin kappaleesta, kansikuvan on tehnyt Sad-X kitaristi Kriss Hades ja tyyli on black/thrahs metal, on Neutron Hammer ehdottomasta ansainnut statuksensa "Suomen Australiaisimpa bändinä". Yhden demon ja kahden vahvan EP:n jälkeen Primitive Reaction julkaisi NH:n ensimmäisen täyspitkän levyn.
Kansikuvan ratumiehen lailla Neutron Hammer karauttaa taistelukentälle sen enempiä säästelemättä ja jakaa mustan metallin oikeutta sääsämättä ketään. Jo kappaleiden nimet (Sodomorgia, Devastion Ritual, War Fucking War, Preacher of Blasphemy) tekevät selväksi että nyt mennään vanhan liiton merkeissä. Reilut puoli tuntia kellottava levy pieksää ja rankaisee kovalla kädellä, kuulostaen hyvin pitkälle siltä miltä Australian tunnetuimmatkin black/thrash jyrät. Soundit ovat asiaan kuuluvan tunkkaiset ja kappaleet hyvin riffipainotteisia. Lopussa saadaan vielä hiukan vaihtelua keskitempoisen Menstrual Mass kapaleen kanssa. Kyseinen kappalehan kuultiin jo ns. maistiaisena ja toimii painostavine tunnelmineen oivana lopettajana levylle. Soundit ovat juuri sopivan tunkkaiset, kuten pitääkin.
Kokonaisuuten on kuitenkin pakko todeta, että vaikka Iron Strom Evocation onkin erittäin toimiva kokonaisuus ja perusasia hallinnassa, se ei tarjoa kuulijalleen oikein mitään erityistä tai uutta. Ainakaan mitään sellaista jota tämän tyylisuunnan pioneerit eivät olisi jo tarjonneet. Samoten myös tällainen suoravaavainen tykitys toimi huomattavasti paremmin lyhyempinä annoksina, kuten Damnation's Bringer ja Extermination Kommand EP:llä.
Kokonaisuutena Iron Stomr Evocation toimii omillaan omalla kentällään. Kuten jo sanoin, mitään uniikkia ei tältä levyltä löydy. Mutta toisaalta, pitääkö sitä aina löytyä kun perusasiat ovat hallussa varmalla otteella.
7/10
Hämys: Tie Näyttää Paikkani
Hämys on allekirjoittaneelle melko uusi tuttavuus, vaikka mistään ihan uudesta bändistä ei olekkaan kyse. BM.fi forumilla törmäsin mainokseen bändin uudesta EP:stä, jossa bändin tyyliä kuvattiin sanoin: "black metal filled with punkish spirit". Tilasin sitten levynsuoraan bändiltä ja otin sen arvioitavaksi.
Levy lähtee käyntiin todellakin melkoisen punk-henkisellä black metallilla, mutta pian sai huomata että kappaleista löytyy paljon muutakin. Suoraviivaisemman paahtamisen vastapainona löytyy hitaampia ja folk-henkisiä osuuksia, akustista kitaraa ja puhtaita vokaaleja. Kuulostaa ehkä melkoisen sekavalta kokonaisuudelta, mutta käytännön kuuntelu todistaa että kyllä tämä toimii.
Näitä edellämainitsemia elementtejä on osattu käyttää juuri oikealla tavalla. Siirtyminen kiukkuisemmasta soitosta rauhallisempiin kohtiin sujuu varsin sulavasti ilman että se kovasti töksähtäisi korvaan. Tie Näyttää Paikkani on siitä hyvä levy, että kokonaisuus kuulostaa hyvältä ja eritoten persoonalliselta. Pientä viilattavaa kyllä löytyy sieltä täältä. Esim. kitarat voisivat polkea astetta raskaammin punk-osioissa. Ja puhtaan laulun suhteen laulajan kannattaa vielä treenata, sillä paikoin tämä puhdas ulossaanti kaipaisi enemmän sitä eeppistä voimaa taustalle. Kun lauletaan puhtaasti, lauletaan täydellä voimalla. Sävellystyötä on kyllä pakko hekuttaa. Siitä on hetki kun uudemmalta bändiltä olen kuullut näin hyvää ja eritoten uniikkia työtä.
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän tallenteeseen.
9/10
Vuohi: Rising Era of the Goat
Jo nimestä ja kannesta voi päätellä luvassa on barbaarista black/death metallia. Ei tässä kauheasti selitellä, kun Vuohi vapauttaa sotakoirat, jotka repivät kaiken eteensä sattuvan verisiksi roisekeiksi seinille. Pituudella tätä ei ole pilattu; Kymmenen kappaletta runnotaan läpi reilussa 20 minuutissa.
Useimmilla tämän tyylin bändeillä menee yleensä useamman demon verran ennen kuin oma tyyli alkaa löytyä hyvien kappaleiden muodossa. Vuohi ei tästä ongelmasta kärsi. Tyyli on tosiaan, kuten jo nimestä ja kansistakin ehkä voi päätellä, tyylisuunta on black/death/grind metal. Mukana kuitenkin on myös vanhemman liito keskitempoisen death metallin hengessä tehtyä riffettely, vaikka missään vaiheessa ei hirveästi hidastellakkaan. Koukkuja riffeistä löytyy vaikka millä mitalla.
Paras sana kuvailla tätä EP:tä on "tulivoimainen". Vokaalit ovat hyvin suoraviivaiset ja kiukkuiset. ja soundit sopivasti balansissa: sopivan raa'at muttei liikaa. Ja riffittely on brutaalin kuuloista ja jokainen instrumentti toimii alueellaan. Basso-keskitys luo sopivaa pohjaa riffeille rumpujen tulittaessa kuin konekivääri.
Kaikenkaikkiaan kyseessä on mainio, joskaan ei mikään omaperäisin, demo. Kun perusasiat ovat näin hyvin hallussa, erottuu Vuohi ehdottomasti edukseen nykypäivän demojen ylitarjonnan joukosta.
8/10
